Kurjet eivät unohda. Ne huutavat tervehdyksen tullessaan paikalle.
Kurkikuiskaajaksi kutsuttu Jouko Alhainen on huolehtinut kotitilallaan kymmenistä siipirikoista tai orvoksi jääneistä kurjista, joista osa on voinut palata luontoon. Lentokyvytön Kookka on ollut Joukon hoivissa vuodesta 1993 lähtien.
Kurkikuiskaaja lukee kurkia ja niiden ääniä, eleitä ja ilmeitä kuin avointa kirjaa. Linnut voivat viestittää niin nälkää, pitkästymistä ja turhautumista kuin iloa ja surua. Jouko on nähnyt, kuinka kurki voi surra puolisonsa tai poikastensa menetystä viikkokausia.
Kiinnostus luontoon ja luonnonsuojeluun heräsi Joukossa jo lapsena. Ensimmäisen lintutorninsa hän rakensi kotijärven rantaan voidakseen havainnoida lintuja paremmin. Sen jälkeen hän on rakentanut ja suunnitellut lintutorneja ympäri Suomea Hangosta Inariin.
Lintumies toimii luontoyrittäjänä Kangasalan Pohtiolammella, joka tunnetaan kalalammilla vierailevista sääksistään. Vuosien mittaan hän on rengastanut tuhansia lintuja ja kerännyt tutkimustietoa monista lintulajeista. Jouko oli yksi niitä harvoja paikallisia, jotka olivat mukana Forssan Koijärvellä vuonna 1979, kun ympäristöaktiivit halusivat estää lintujärven kuivattamisen. Järvi oli hänelle jo lapsuudesta tuttu retkeilykohde. Kirjan kuvista vastaa Tapio Tuomela.
Toimittaja Riitta Saarinen on tutustunut Jouko Alhaiseen kirjoittamiensa lehtijuttujen kautta. Kuvaaja Tapio Tuomela on taas tuntenut Alhaisen vuosikymmenten ajan ja ollut mukana lukuisilla yhteisillä linturetkillä.
