Sujuvasti kerrottu tositarina suomalaispojan ajasta saksalaisten keskitysleirillä. Aarne Kovala selvisi hengissä pakoyrityksistä, kuolemanmarssista ja aivan sodan loppuhetkien pommituksista.
Järkyttävä ja koskettava tarina toivosta ja ihmismielen sinnikkyydestä. Tositapahtumiin perustuva kirja kertoo, siitä kuinka suomalaismerimies Aarne Kovala selviytyi natsien kuolemanleiriltä.
Kun ensimmäiset Neuvostoliiton pommit putoavat talvisodan Ouluun, Aarne Kovala on vasta nuori poika, jonka rakkaus on meri. Jatkosodan aikana vielä alaikäinen Aarne pestautuu kauppalaivastoon ja palvelee sotamateriaaleja Suomen, Puolan ja Saksan välillä kuljettavalla laivalla.
Kun Suomi katkaisee suhteet Natsi-Saksaan aselevossa vuonna 1944, 16-vuotias Aarne tovereineen kokee kovan kohtalon: saksalaiset pidättävät suomalaiset merimiehet ja heidät kuljetetaan karjavaunuissa pahamaineiselle Stutthofin keskitysleirille Puolan metsiin. Stutthofissa kuoli natsien käsissä yli 65 000 ihmistä.
Tästä käynnistyy selviytymiskamppailu epäinhimillisissä olosuhteissa, joita leimaavat jatkuva nälkä ja pakkotyö. Ainoassa kirjeessä, jonka Aarne sai lähettää kotiin, hän rukoilee, että ”toivottavasti jonain päivänä vielä tapaamme”. Kuukaudet vierivät, mutta kuinka kauan toivo voi näissä oloissa elää?
Pohjois-Ontariossa asuva Liisa Kovala on suomalais-kanadalainen kirjailija ja Aarne Kovalan tytär. Isän muistelmiin perustuva teos oli vuonna 2018 Kanadassa ehdolla Northern Lit -kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
