Valokuvauksen historian ensimmäiset sata vuotta kamerat olivat melkeinpä vain laatikoita, joissa toisella puolella oli objektiivi ja toisella puolella filmi. Jo 1900-luvun loppupuolen filmiaikoinakin kamerat ja objektiivit kehittyivät paljon, mutta suurempi muutos tapahtui digikameroiden erittäin tarkkojen kennojen vaatimusten myötä. Nykyiset kamerat, jopa älypuhelimet, ovat elektronisia taikakoneita, joilla kuvaaminen on toisaalta helppoa, mutta joiden automatiikat ja menuvalikot voivat pahemman kerran hämmentää käyttäjää. Samoin objektiivien kehitys on ollut huimaa - kymmenen vuotta sitten ei osattu edes unelmoida vaikkapa 15 senttiä pitkästä ammattilaatuisesta 300-millisestä vakaajatelestä, joka painaa alle 800 grammaa...
Mistä tietää, millainen terävyysalue kuvaan tulee? Mikä on dual-pikseli-tarkennus? Mikä on kinovastaavuus ja mikä objektiivi sopii millekin kennokoolle? Entä asfäärinen linssi? Mitä merkitystä objektiivien pinnoitteella on? Mikä on optinen vakain?
Tämä kirja selvittää ne optisen kuvanmuodostuksen kannalta keskeiset seikat, joista kuvaajan on hyvä olla selvillä. Uusien objektiivirakenteiden lisäksi tutkaillaan myös vanhempien mallien hyödyntämistä. Etenkin peilittömissä järjestelmäkameroissa on mahdollista käyttää myös vanhojen filmikameroiden objektiiveja, jolloin kirpputorilöydölläkin voi tehdä kiinnostavia kuvia.
Harri Hietala on vasta eläkkeelle jäänyt Tekniikan maailman ja Kamera-lehden toimittaja, jonka erikoisalana ovat nimenomaan kamera- ja objektiivitestaus.
