Käänne — Suomen irtiotto Kremlistä Eurooppaan

”Vaalithan eivät vaikuttaneet mitenkään Suomen ulkopolitiikkaan eikä suomalais-neuvostoliittolaisiin suhteisiin”. - Suurlähettiläs Vladimir Sobolev maaliskuussa 1983.

Mauno Koivisto 100 vuotta -juhlavuoden avainteos maamme ulkopolitiikan ja poliittisen kulttuurin ymmärtämiseen sekä siihen, kuinka Koivisto johti Suomea 1982–1992.

Juho Ovaskan tuoreeseen väitöskirjaan perustuva teos kertoo, miten Suomi tasapainoili käytännössä idän ja lännen välillä Mauno Koiviston presidenttikaudella. Se paljastaa vaikuttavat tekijät käänteeseen, jossa ulkopolitiikkamme suunta vaihtui Kremlin ja KGB:n syleilystä väljemmille vesille.

Neuvostoliitto yritti kiihkeästi sitoa vuoden 1982 presidentinvaalikamppailussa Mauno Koiviston liikkumatilaa edeltäjänsä Urho Kekkosen linjan nimissä. Koiviston presidenttikauden alkuvuosina ulkopolitiikkamme johtamista määritti ennen kaikkea suhde Neuvostoliittoon. Koiviston kaudella käytiin torjuntataistelua Kremlin poliittista, taloudellista ja diplomaattista painostusta vastaan.

Suomen kansainvälinen asema muuttui oleellisesti vasta, kun tasapainottelu päättyi Neuvostoliiton romahdukseen ja lopulta päätökseemme hakea EU-jäsenyyttä 1992. Nopea sopeutuminen muuttuneeseen kansainväliseen järjestykseen osoitti Suomen paikan osana länttä.

Juho Ovaska on väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi Turun yliopistosta. Hän on tutkinut Suomen ulkopolitiikkaa ja kansainvälistä asemaa erityisesti Mauno Koiviston presidenttikaudella sekä kirjoittanut menestysteoksen Mauno Koiviston idänkortti (Otava 2017).