Wilma Murto nosti seiväshypyn jälleen Suomen seuratuimpien lajien joukkoon.
Vuosina 1948-1978 Suomi sai seiväshypystä enemmän arvokisamitaleja kuin keihäänheitosta tai mistään muustakaan yleisurheilulajista. Menestyksen lisäksi lajin historia on täynnä värikkäitä persoonia ja kiinnostavia tarinoita.
”Kuka hullu sellaista lajia uskaltaa harrastaa!” totesi Matti Nykänen seiväshypystä.
Seiväshyppääjät itse sanovat, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: seiväshyppääjiä ja niitä, jotka haluaisivat olla seiväshyppääjiä. Tässä kirjassa ääneen pääsevät ensin mainitut.
Kirjassa käydään läpi tarinoita, jotka jäivät mitalikahveilla tai epäonnistumisten hetkellä kertomatta. Urheilijoiden arki on usein karua, mutta vuosien jälkeen tapahtumille voi jo hymyillä. Vaikka harjoittelu oli kovaa, niin seiväshyppääjät jos ketkä osaavat myös rentoutumisen taidon.
Teijo Piilonen (s. 1963) on pitkän linjan urheilutoimittaja, joka yrittää vanhoilla päivillään opetella hyppäämään lasikuituseipäällä.
