Jotain on tehtävä, mutta mitä?
Hakusanoilla ”ilmastonmuutos aiheuttaa” löytyy internetistä yli 5 000 osumaa, toinen toistaan huolestuttavampia. Luvassa on lisää helleaaltoja, kuivuutta, tulvia, hirmumyrskyjä, merenpinnan nousua, nälänhätää, konflikteja, pakolaisuutta, yhteiskuntien romahduksia ja taloudellisia menetyksiä.
Toisaalta muutos luo myös valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, kun energiantuotanto muuttuu päästöttömäksi ja Jäämeri avautuu ympärivuotiselle laivaliikenteelle.
Ilmastonmuutoksesta on tullut nykyihmiselle kaiken kattava maailmanselitys, joillekin lähes uskonto. Jokainen voi perustella sen avulla omia tavoitteitaan: yksi vaatii elintason radikaalia alentamista, toinen vaatii teknologisen kehityksen kiihdyttämistä päästöjen vähentämiseksi.
Aina kuuman kesän jälkeen poliitikot menevät paniikkiin ja hokevat entistä päättäväisemmin, että on tehtävä jotain päästöjen leikkaamiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Avainsana on ”jotain”: huonotkin ideat kelpaavat.
Mutta entä jos paniikille ei olekaan riittävästi perusteita? Keskustelu ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista on jatkunut kiivaana viime vuosikymmenet, vaikka monet Al Goren kaltaiset mielipidevaikuttajat ovat väittäneet kaiken olevan selvää.
Valitettavasti tiedotusvälineet ovat vaienneet erimielisyyksien taustoista. On aika korjata tämä epäkohta. Mitkä ovat ilmastotieteen heikkoudet, miten pahasti ennusteet ovat menneet pieleen, ja minkälaista vahinkoa hätiköidyllä ilmastopolitiikalla on saatu aikaan?
Toimittaja Matti Virtanen (s. 1955) on alun perin koulutukseltaan maantieteilijä. Perehtyminen luonnonhistoriaan sai hänet epäilemään poliitikkojen ja median tarjoilemia yleisiä maailmanselityksiä ja uhkakuvia. Epäilyyn on aihetta, vaikka uhat on kuorrutettu tieteen arvovallalla.
