Antero Uitto, Ari Rautala
Epäpyhä liitto
Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyö 1922-1941
Kun valtapolitiikka ohitti ideologian
Kattava historiateos maailmansotien välisestä ajanjaksosta, jolloin hylkiövaltioiden asemaan joutuneet Saksa ja Neuvosto-Venäjä löysivät toisistaan liittolaisen valtapyrkimyksilleen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjästä ja Saksasta tuli muun maailman silmissä hylkiövaltioita. Saksa sotaan syyllisenä ja hävinneenä osapuolena, Neuvosto-Venäjä kommunistivaltiona, jota kammoksuttiin lännessä. Aikaisemmista vihollisuuksistaan ja perinpohjaisista ideologisista eroavaisuuksistaan huolimatta Saksa ja Venäjä tekivät hämmästyttävän paljon poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä 1920-luvun alusta lähtien.
Vuonna 1922 Sakasan ja Neuvostoliiton solmima Rapallon sopimus antoi Saksalle mahdollisuuden Versaillesin rauhansopimuksen vastaisesti kehittää asejärjestelmiään Neuvostoliiton alueella. Neuvostoliitto taas tarvitsi kipeästi uutta teknologiaa. Tämä johti sotilaalliseen yhteistyöhön, joka hyödytti molempia osapuolia ja kesti aina kesäkuuhun 1941 asti.
Vuonna 1939 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Molotovin-Ribbentropin-sopimuksen salaisessa pöytäkirjassa maat jakoivat Itä-Euroopan etupiireihin. Molemmat maat onnistuivat valtaamaan etupiirinsä, joskaan puna-armeija ei onnistunut miehittämään Suomea. Kesäkuussa 1941 Hitler käynnisti operaatio Barbarossaksi kutsutun yllätyshyökkäyksen Neuvostoliittoon.
