Saksalaisten sotavangiksi vuonna 1942 joutunut punaarmeijan kenraaliluutnantti Andrei Vlasov siirtyi saksalaisten puolelle ja toimi niin sanotun Venäjän vapautusarmeijan (ROA) komentajana. Todellisuudessa ROA oli vain saksalaisten pystyttämä propaganda- ja haamuorganisaatio. ROA:han ilmoittautui silti paljon kiinnostuneita sotavankeja ja loikkareita. Saksalaiset antoivat varsinaisia taistelujoukkoja Vlasovin johtoon vasta aivan sodan lopussa.
Suomessa ROA-propagandistien ydinjoukkona toimi niin sanottu Osasto Sokolov, joka oli perustettu keväällä 1940 palautusta vastustavista talvisodan sotavangeista. Suomen sotilastiedustelun huippusalaisessa Vakoilukoulussa muodostettiin myös ROA:n salainen tiedustelurykmentti. Agenttikoulutus osoittautui epäonnistuneeksi, kun useimmat vakoilijat katosivat.
Sodan jälkeen Vlasov vangittiin, vietiin Neuvostoliittoon ja teloitettiin pahimman luokan maanpetturina. Hänen satojen tuhansien kannattajiensa kohtalo oli niin ikään synkkä.
Myös Suomen osuutta Vlasov-liikkeessä pengottiin. Neuvostoliitossa vangitut vakoojat olivat puhuneet taustastaan, ja liittoutuneiden valvontakomissio etsi Suomessa aktiivisesti Vlasov-aktivisteja. Monella Suomesta Neuvostoliittoon luovutetulla niin sanotulla Leinon vangilla oli Vlasov-tausta. Tästä Suomessa ei ole aiemmin tiedetty.
Vlasovin armeija kertoo neuvostosotilaista, jotka vaihtoivat puolta Suomen alueella. Vahvasti aikalaisdokumentteihin pohjautuvassa kirjassa on myös kiinnostava kuvitus.
Carl-Fredrik Geust on tekniikan tohtori h.c. ja sotahistorian asiantuntija. Geust on kirjoittanut ja toimittanut lukuisia ilmailu- ja sotahistoriallisia kirjoja.
